Lontoo -Shoppailu ja liikkuminen Lontoossa (joka voi olla yhtä aikaa helppoa ja haastavaa)

Lontoo -eka kerta, vaan todellakaan vika!

Alkukesästä vietimme äitini kanssa pitkän viikonlopun Lontoossa. En ole ennen käynyt siellä. Lontoo valikoitui matkakohteeksi vähän vahingossa, kun myöhästyimme edullisemmista Rooman matkoista. Jotain muuta piti keksiä ja kohtuu hinnalla. Lontoo sopi budjettiimme. Kriteereinä oli myös kohtuulliset lentoajat, jotta neljän päivän mittaisella reissulla ehtii olla vähän paikan päälläkin. Vaikka oli suuri pettymys kun ikuisuushaave Rooma jäi näkemättä ei silti tämä mikään huono reissu ollut. Tykästyin Lontooseen kovasti ja tänne on todellakin palattava vielä uudelleen. Lontoohan on kaupunkilomalaisen unelma, joka tarjoaa jokaiselle jotain. Shoppailua, nähtävyyksiä ja kulttuuria riittää vaikka pidemmällekin reissulle, eikä pitkän viikonlopun aikana ehtinyt nähdä kun pintariipaisun. Hinnat moniin nähtävyyksiin ovat kalliit, mutta sen sijaan museot ovat ilmaisia! Ihmiset olivat kohteliaita ja ystävällisiä joka puolella. Ja aina sai apuja kun kysyi mistä joku löytyy tai millä pääsemme tästä tuonne ja tuonne.

Hotellimme Hotel Ascot Hyde Park sijaitsi Paddingtonissa, ihan metroaseman vieressä. Sijainti osoittautui hyväksi näppärien kulku-yhteyksien vuoksi. Muutenkin mukavan rauhallista aluetta. Hotelli ihan siisti ja henkilökunta oli ystävällistä ja auttavaista. Huoneen hintaan ei kuulunut aamiaista, mutta vieressä oli monta ravintolaa jotka tarjosivat englantilaista aamiaista noin 3 £ hintaan.

Liikkuminen Lontoossa oli pääosin helppoa, vaikka muutama kommellus sattuikin. Etenkin Metrolla on helppo kulkea koska opasteet ovat todella hyvät. Tottahan meidän oli päästävä kaksikerrosbussin yläkertaankin. Ja kävely. Kävelimme askelmittarin mukaan 4 päivän aikana yhteensä 75 kilometriä! Ja kyllä muuten oli jalat sen tuntuiset.

Liikuimme junalla, bussilla, metrolla ja taxilla mutta tämän kyytiin emme päässeet.

Lensimme Norwegianilla, joka laskeutui Gatwickin kentälle. Olimme tilanneet etukäteen Travel Oyster -kortit, joihin voi ladata haluamansa summan ja maksaa tällä sitten julkisissa kulkuneuvoissa. Kortit tulivat siis kotiin asti jo valmiiksi, eikä tarvinut lentoasemalla muuta kun hypätä paikallisjunaan. Matkasimme junalla Victorian asemalle, jossa vaihdoimme metroon ja pääsimme Paddingtoniin. 

Visitor Oyster -kortin voit tilata tästä linkistä. Samalta sivulta löytyy myös metro- ja bussikartat. 

Olimme perillä sen verran myöhään illalla, että kävimme sinä iltana tutustumassa vain King's Cross -asemalla sijaitsevaan Harry Potter -kauppaan Platform 9 3/4, joka oli auki kello 22 asti. Sinne pääsi hotellilta metrolla. Myymälästä löydät lisätietoa tästä linkistä. Järjestäisiköhän Tylypahka mitään aikuisopintoja? Vaikka jokunen kätevä pikkutaika verkkokurssina?

Reissun pääpaino oli shoppailulla, ja sitä varten lähdettiinkin seuraavana aamuna suunnattiin London Designer Outletiin Wembleyn suuntaan metrolla. Itse paikka oli kyllä rehellisesti sanottuna pettymys, vaikka ihanan laukun löysinkin Guess -myymälästä. 

Emme käyneet mitään maksullista kiertoajelua, vaan ajelimme tavallisilla busseilla ja vaihdoimme välillä vaan autosta toiseen. "Pakollisia" Nähtävyyksiä bongailimme näinkin. Bussissa myös näki kaupunkia paremmin kun maanalaisella ja ihastelimme rakennuksia ja patsaita eri puolilla. Eipähän tuosta Big Benistä kyllä paljon näkynyt kun oli rakennustelineillä vuorattu. Kävimme tutustumassa kuuluisaan ostoskatuihin Bond Street ja Oxford street ja kävelimme Picadilly Circukseen. 

Lontoon kuuluisa ja perinteinen tavaratalo Harrods oli tietysti käytävä tutkimassa matkalla hotellille. Lähinnä näissä saimme katsella mitä rikkaat ostavat, ja totesimme että jos ei tuotteessa ole hintalappua, se tarkoittaa ettei siitä tarvi tavallisen tallaajan haaveilla.

 Lauantaina menimme aamusta ensin Sea Life Aquariumiin ihailemaan rauskuja ja haita. Meillä on yleensä ollut tapana kaikilla lomareissuilla käydä jossain eläintarhassa tms. ja tällä kertaa valitsimme tämän kohteen. Lontoossa on myös eläintarha, mutta äiti oli siellä käynyt aiemmin. Sea Lifen eri kerroksissa kuluikin yhteensä noin 3 tuntia, sillä nähtävää riitti. Valokuvat eivät tee oikeutta paikalle, sillä salaman käyttö on kielletty. Se häiritsisi kaloja kun joka päivä salamat räpsyisivät aamusta iltaan. 

Valtavat hait uivat "yläpuolellani".

Ja rauskut! Näitä jaksan aina ihailla!

Kroktiili käytti kilpikonnaa tyynynään.

Ja pingut olivat söpöjä

Meduusa-alataiden valot saivat nämä läpikuultavat otukset näyttämään upeilta!

Hassulla koneella kolikosta muovautui matkamuisto. 

Sea Lifen vieressä on valtavan kokoinen London Eye -maailmanpyörä, johon voisi mennä jos uskaltaisi. Me ei siis menty, ihailtiin vaan tukevasti maan kamaralla seisten. 

Yritimme seuraavaksi siirtyä näppärästi bussilla kohti Toweria. Kyllä juu, kartan mukaan yhdellä bussilla kätevästi. No, todellisuus olikin jotain ihan muuta. Ensinnäkin odotimme bussia tunnin, vaikka niitä pitäisi mennä 20 minuutin välein. Onneksi pysäkin kohdalla oli sentäs lippa jossa seistä sateen suojassa. Lopulta bussi ajoikin valtavien tietöiden vuoksi kiertoreittiä. Se matka kestikin sitten kaksi tuntia! Ja välillä oltiin jo meidän kartan ulkopuolellakin. Lopulta kun pääsimme Towerille, päätimmekin sitten katsella vain ulkopuolisesti ja lähteä metrolla siitä kaupunkiin jatkamaan shoppailua. Tower kruununjalokivineen sai jäädä seuraavaan kertaan.

Suuntasimme jälleen Oxford Circusta kohden ja tällä kertaa kävelimmekin Oxford Streetiä kohti Marble Arch Stationia. Nyt alkoi löytyi vaatekauppoja meidän lompakolle. Etenkin Primarkin uskomattomien hintojen jälkeen meillä oli aivan järjettömästi kannettavaa! Tässä kohden minä ostin jo lenkkarit loppumatkaksi. Pizza Hutin laannutettua nälkä-kiukku-itku-potku-raivarin jatkoimme samaa katua takaisin päin. Oxford Circuksen metroasemalla julkinen liikenne petti meidät jo toistamiseen saman päivän aikana. Metro oli suljettu la-su Paddingtoniin asti. Jalat huusi tässä kohdassa jo hoosiannaa, eikä uskaltanut enää alkaa seikkailemaan busseillakaan. Lähdettiin sitten kävelemään kohti hotellia, ja oikeastaan sinnekin oli jo vähän kiirus. Me siinä pienessä tihkusateessa sitten lampsittiin kamalan painavien kassien kanssa ja askelmittarikin kertoi että on kävelty sille päivälle jo 22 km. Vihdoin äiti sai napattua meille taksin lennosta (siis todellakin luojalle kiitos siitä taksista). Ette muuten usko miten nautinnollista oli istua viimeiset 5-6 kilometriä taksin kyydissä! Kiirus oli sen takia, että meidän piti olla varaamassa aamulle kyytiä lentokentälle. Hotellilta oli luvattu että jos varataan ennen kello 22 niin onnistuu. Koska metrot eivät kulkisi seuraavana päivänäkään, niin taksikyyti ovelta ovelle kuulosti todella hyvälle. Lento lähtisi aamulla aikaisin ja kentällä pitäisi olla jo ennen kukon laulua.

Muutama vinkki matkalle lähtöön. 1. Töpseli. Kannattaa aina selvittää millainen sähköjärjestelmä maassa on, ja millaisen adapterin tarvitset esim. puhelimen lataamiselle. Toinen vinkki kaupunkilomailuun on turvalaukku! 

Me tilattiin molemmille tällaiset turvakassit ennen lähtöä. Tunnetusti isompien kaupunkin metrot, ratikat ym. ovat varkaiden paratiisi. Laukussa on sisimmäinen osa lukittavissa niin, ettei vetoketjua avata huomaamatta. Hihnat ja kassi on viituosuojattu ja pankkikorteille sekä passille on turvataskut, jotta niitä saa lähiluettua. Hihnan irrotuksessa on myös lukitukset. Laukun merkki on Travelon ja niitä on saatavina eri mallisia ja kokoisia vaikka kuinka paljon. Vinkki 3. ota lentokoneeseen vaihtosukat, jos sinulla on taipumusta jalkojen turpoamiseen. Kokeilemani lentosukat saivat nimittäin jalkani turpoamaan ihan hurjasti ja puristavat sukat ovat todella inhottavat.

 Kaiken kaikkiaan pidin Lontoosta todella paljon. Nähtävää jäi kyllä seuraavillekin reissuille, joten tänne haluan uudelleen. Päällimmäisenä jäi mieleen myös ihmisten ystävällisyys ja kohteliaisuus. Olkoonkin päälle liimattua tai ei. Kun olit juuri päässyt nauttimaan kohteliaista myyjistä joka paikassa, niin Helsinki-Vantaan lentokentän ravintola olikin isku vasten kasvoja. Päätimme junaa odotellassa nauttia lounaat lentokentän kuppilassa. Ensimmäinen myyjä, joka rahasti annokset oli vielä ihan ok. Sitten tiskiä eteen päin odottamaan annoksia. Tämä henkilö sitten vaan heitti lautasen pöydälle sanomatta sanaakaan. Ei vastannut terevehtimiseen eikä kiitokseen. Onneksi ei paiskannut kovemmin niin pysyi kuitenkin keitto lautasella eikä lautanen haljennut.